Kymmenysten maksun laiminlyöneet Irlannissa, 1831
29,067 tietoa
UUTTA
Vaihda kategoriaa tai kokoelmaa
Nimi
Asuinpaikka
Lisää tietoja
Avainsanat
Sukupuoli
Ehtojen on täsmättävä tarkalleen
Tyhjennä lomake
Etsi kokoelmasta Kymmenysten maksun laiminlyöneet Irlannissa, 1831
Nimi
Asuinpaikka
Lisää tietoja
Avainsanat
Sukupuoli
Tyhjennä lomake
Kymmenysten maksun laiminlyöneet Irlannissa, 1831
29 067 tietoa
Tässä kokoelmassa ovat tärkeimmät säilyneet todisteet henkilöistä, jotka olivat osallisena pahamaineiseen kymmenysten sotaan (Tithe War). Kaikkien maanviljeystä harjoittavien kotitalouksien oli lain mukaan maksettava kymmenyksinä (tai kirkollisverona) 10% tuotannostaan. Riippumatta uskonnostaan kaikkien maanomistajien oli maksettava tämä vero Irlannin viralliselle anglikaaniselle (episkopaaliselle) valtionkirkolle. Roomalaiskatoliset maanviljelijät vastustivat tätä veroa, koska joutuivat maksamaan kymmenysosan myös omille papeilleen.<br>Näistä rekistereistä löytyvät nimet ovat Irlannin kirkon papiston kirjaamia niistä, jotka ovat kieltäytyneet maksamasta kymmenyksiä. Nämä rekisteröidyt tiedot voivat sisältää: nimen, osoitteen, ammatin, tiedot kyseessä olevasta seurakunnasta, joka sisältää usein vertailun vuoksi tietoja vuosien 1831 ja 1841 väestönlaskennasta (väestönlaskennassa tallennettujen talojen lukumäärä verrattuna kymmenyksien suorittajien määrään) ja asiaankuuluvan papin valaehtoisen todistuksen.<br><br>Vuosina 1830 ja 1831 tilanne kärjistyi niin, että useat ihmiset kieltäytyivät maksamasta näitä kymmenyksiä. Seuraavien vuosien aikana maanviljelijöiden, papiston ja poliisien välillä käytiin useita "kahakoita", jotka johtivat useisiin uhreihin mukaanlukien kuolleet. Taistelut muistetaan kymmenyssotana (Tithe War) ja ihmiset joihin tämä konflikti vaikutti eniten olivat juuri niitä, joita siirtolaisuus ja seuraavan sukupolven nälänhätä koskettivat eniten.<br>Tämä on ainutlaatuinen luettelo niistä ihmisistä aikana, jolloin erilaisia asetuksia laadittiin, nimittäin kesä-, heinä- ja elokuussa vuonna 1832. Koska vuoden 1831 väestönlaskenta tuhoutui melkein kokonaan vuonna 1922, tämä on kaksin verroin tärkeä lähde näistä alueista.<br><br><b>Tausta</b><br>Maksamatta jättäjien määrän kasvaessa vuosina 1830 ja 1831, monet Irlannin kirkon papit joutuivat vaikeisiin taloudellisiin ongelmiin. Dublinin hallitus perusti vuonna 1821 asetuksella "Clergy Relief Fund 1831" eli pappien avustusrahaston heidän vaikeuksiensa lievittämiseksi. Mutta papit voivat vaatia vain vuoden 1831 maksamattomia kymmenyksiä sillä ehdolla, että noudattivat tiettyä prosessia. Eräs seuraus tästä asetuksesta oli, että hallituksella oli siten velvollisuus kerätä viivästyneet kymmenykset jokaisesta seurakunnasta papiston sijaan.<br><br><b>Prosessi</b><br>Jos pappi halusi hakea apua lain nojalla, hänen täytyi: - Antaa valaehtoinen todistus menetelmistä, joita hän oli käyttänyt yrittäessään periä vuoden 1831 kymmenyksiä. - Liittää allekirjoitettu valtakirja luetteloon, joka sisälsi seurakunnassa asuvien nimet ja selvitykset, asuinpaikat tai 'kuolleiden edustajat'. Tässä liitteessä piti myös todeta kuinka paljon jokaisella tuli kymmenyksia maksettavaksi ja kuinka paljon niitä oli erääntynyt. Päätöksen tekoa varten vakuutukset ja liitteet oli toimitettava Dublinin linnaan, siellä päätettiin myönnetäänkö avustus vai ei sen mukaan, mitä laissa säädettiin pappien avutusrahastosta.<br><br><b>Valaehtoiset todistukset</b><br>Nämä ovat arkistojen värikkäintä osaa ja kertovat yhtenäisestä vastustuksesta kymmenyksiä kohtaan. Näitä salaliittoja tai yhteiskieltäytymisiä kutsuttiin 'Yhdistelmiksi' ja tekosyynä niihin käytettiin usein nurmipallo-otteluita (hurling) ja siitä nimitys "Hurlers". Pääosa valaehtoisista todistuksista koski kymmenyksien maksamisen väkivaltaista vastustamista. Todistuksissa viitataan jatkuvasti "Carrickshockin verilöylyyn". Tämä tapaus kauhistutti Irlannin kirkon pappeja ja lopetti heidän yrityksensä periä kymmenykset takaisin. Carrickshock on kylä lähellä Huggistownia Kilkennyn kreivikunnassa, Knocktopherin pitäjässä. Keskiviikkona 14. joulukuuta 1831, viidensadan ihmisen joukko seurasi polisiipäällikkö, kapteeni Gibbonsin alaisuudessa olevan 38:n poliisin ja poliisin ilmiselvästi suojeleman oikeudenpalvelijan, nimeltään Edmund Butlerin, ryhmää. Väkijoukko halusi Butlerin luovutettavan heille. Yhteenotto muuttui lopulta ilkeäksi. Poliisien ja Gibbonsin päälle satoi kiviä ja neljätoista miestä kuoli. Samoin kuin Butler ja 25-30 paikallista ihmistä.